Jojo Moyes - arkirealismin kuningatar

Huomasin Facebook-kaverin seinällä kuvan, jossa oli Jojo Moyesin uusimman kirjan kansi. Kirjan, jonka olemassa olosta en ollut siihen mennessä kuullut vielä mitään. Saman tien menin koneelle ja tein varauksen kirjastoon. Ja nopeammin kuin osasin kuvitellakaan, sain kirjastosta viestin, että varaamani kirja on saapunut. Muistaakseni jonotusnumeroni oli kuitenkin 20 huonommalla puolella. Joko kirjasto oli tilannut kirjoja reippaasti tai sitten jonossa aiemmin olleet ahmivat kirjan reippaalla tahdilla. Veikkaisin jälkimmäistä.

Jojo Moyes jatkaa edellisistä kirjoistaan (Ole niin kiltti, älä rakasta häntä, Kerro minulle jotain hyvää ja Jos olisit tässä) tutulla tyylillä. Vaikka kirjat ovatkin romanttissävytteisiä, niihin sisältyy hyvin vahvasti arkirealismi. Elämä ei ole edes vastarakastuneena pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Tässä kirjassa Moyes vie lukijansa hitaasti etenevälle road trip:lle etelä-Englannista Skotlantiin kahden lapsen yksinhuoltajaäidin Jessin lapsineen ja koirineen sekä Jessin siivousasiakkaan, työssään pahasti mokanneen Edin. Matkalla tiellä vastaan osuu muutama kuoppa...

Jess on ikuinen optimisti. Ei haittaa vaikka rahat on loppu ja tehdään kahta työtä, sillä elämä pitää turvata kahdelle lapselle. Näistä toinen ei ole edes Jessin oma vaan ensin oman äitinsä ja sitten Jess eksän eli isänsä hylkäämä. Eksä hylkäsi siis myös Jessin ja heidän yhteisen tyttärensä ja muutti äitinsä luo asumaan. Mutta Jess kyllä pärjää eikä nuori ikäkään ole esteenä. 

Nicky on Jessin poikapuoli, joka hakee paikkaansa ja hengenheimolaisiaan tässä maailmassa. Ensin hänet hylkäsi äiti ja sitten isä. Naapuruston pojat ovat ottaneet hänet erilaisuutensa takia hampaisiinsa ja löylyttävät poikaa. Ei ihme, että tunteista puhuminen on hänelle ongelmallista.

Tanzie on matemaattisesti erittäin lahjakas tyttö, jonka tulevaisuuden toivona voisi olla siirtyminen matemaattisesti erityislahjakkaille suunnattuun yksityiskouluun. Mutta miten ihmeessä siihen saataisiin rahat kasaan?

Kuin varkain tilanteeseen sotkeutuu Ed. Hän on luonut ystävänsä kanssa menestyvän IT-yrityksen, mutta entisten naissuhteidensa kautta on nyt vaarassa menettää kaiken. Kun saman aikaisesti kimpussa ovat poliisi, ex-vaimo, yhtiökumppani kuin sisarkin, voisi pieni karkumatka viedä huomion elämässä muihin asioihin.

Kirjailija: Jojo Moyes

Kirja: Parillisia ja parittomia (The One Plus One)
Sivumäärä: 482
Kouluarvosana: 9½
Missä muodossa kirjan luin: Perinteinen kirja
Kauanko meni: Perjantaina hain kirjastosta ja maanantaina suljin kannen
Lukuolosuhteet: Pari viikkoa jatkunut unettomuus ja siitä aiheutuneet migreenikohtaukset olivat hankaloittaneet muutakin elämää kuin kirjojen lukemista. Kivuttomat ja rauhalliset hetket kulutin mielelläni tähän teokseen.

Nyt vapautan tämän elämänmakuisen kirjan takaisin kirjastoon seuraavalle jonottajalle. 
Hyviä lukuhetkiä!

Tammikuussa syödään salaattia!

Eikös näin luvata?

Itse olen sitä mieltä, että kunhan terveellisen ja herkkujen suhde on oikea niin silloin menee hyvin. Ja välillä sitä tarvitsee hemmotella itseään raikkaalla salaatilla kun taas toisinaan sitä vain himoitsee palan hyvää kakkua. Niihin salaattihetkiin tarjoan kaksi hyväksi todettua vaihtoehtoa.

Thai-katkarapusalaatti

Kastike:

4 rkl tuoretta limemehua
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
reilu hyppysellinen tummaa sokeria
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 chili hienonnettuna
1 ruukullinen korianteria hienonnettuna

Salaatti:

munanuudeleita

salaattisekoitusta

jättikatkarapuja

keitettyjä sokeriherneitä (pakasteesta)

kurkkua paloina

Mung-pavun ituja

paistinpannulla kevyesti paahdettuja cashewpähkinöitä

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Keitä munanuudelit kypsiksi ja sekoita kastike valutettujen nuudelien kanssa sekaisin. Kokoa annos lautasille. 

Ruusukaalisalaatti

ruusukaaleja

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

hunajaa

sitruunanmehua

paistinpannulla kevyesti paahdettuja cashewpähkinöitä

prosciutto-kinkkua

Poista ruusukaaleista huonon näköiset ulkolehdet ja leikkaa pieni pala kovasta kannasta pois. Viipaloi kaalit ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Mausta suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä, hunajalla ja sitruunamehulla (viimeksi mainittua saa olla reilusti). Viimeistele salaatti pähkinöillä ja pienemmiksi paloiksi leikatuilla prosciutto-kinkun paloilla. Parhaimmillaan salaatti on kun ruusukaalit ovat saaneet maustua tunnin ajan. 

Tällä eilen tekemällä salaatilla pääsin eroon siitä lapsuuden aikaisesta mielikuvasta, jossa ruusukaalit olivat aina niitä ylikypsiä ja pahalta haisevia sekä maistuvia palleroita. Jostain syystä en ole ikinä tullut edes ajatelleeksi, että ruusukaalia voi syödä raakanakin.

Nautinnollista tammikuun loppua!

Ps. Lukeminen on nyt tökkinyt. Olen kyllä lukenut, mutta en yhtään kirjaa loppuun asti. Eli keskeneräisten pino vain kasvaa. Nyt voisin ottaa suosituksena jonkun hyväksi havaitun kirjan. Just sellaisen, jonka tahtoo lukea yhdellä istumalla.

Majakanvartija

Nyt täällä nousee käsi pystyyn virheen merkiksi ✊

Note to self: älä ikinä lue saman kirjailijan teoksia peräkkäin. Jollekin se saattaa sopia, mutta ei minulle. Siinä, missä viikko takaperin lukemani Merenneito vei tarinana mukanaan, samaa ei nyt tapahtunut Majakanvartijan kanssa. Merenneito jätti (liian) monta kysymystä ilmaan ja tästä syystä seuraava kirja PITI saada heti käsiin. Oma lukukokemukseni olisi pitänyt kertoa, että tällöin usein "kyllästyn" siihen, että samojen henkilöiden tarina jatkuukin välittömästi ja tuntuu siltä kuin tämä toinen tarina olisi vain jonkinlainen sivujuonne ensin luettuun. Kirjassa ei siis ollut mitään vikaa vaan se oli taattua Läckbergin kerrontaa, joka vie lukijansa syvälle kertomukseen!

Tällä kertaa Patrikilla kollegoineen on tutkittavanaan paikkakunnalle vähän aikaisemmin takaisin muuttaneen miehen murha, johon sekoittuu pian pikkupaikkakunnan lisäksi tapahtumia Göteborgissa, Tukholmassa kuin Kööpenhaminassakin. Näistä etenkin Kööpenhaminan tapahtumat jäävät kuitenkin mielestäni irrallisiksi tarinan kannalta. Läckbergille tyypilliseen tapaan tarinan kerronnan syventämiseksi nykyhetken rinnalla kulkee tapahtumia menneisyydestä. Tällä kertaa taustoja avataan aina 1870 -luvulta saakka. Vaikka nämä menneisyyden tapahtumat ovat "vain" mukava lisämauste perustarinan kerrontaan, nautin niiden antamasta ajankuvasta.

Kirjan kanteen on laitettu lainaus Dagens Nyheteristä "Läckbergin paras kirja". Ainakin se minusta oli raa'in hänen tähän astisesta sarjastaan. Ei vielä liian raaka makuuni, mutta mielenkiinnolla odotan raakeneeko kirjat tästä eteenpäin. Mutta nyt ehdottomasti jonkun muun kirjailijan kirja tähän väliin!

Kirjailija: Camilla Läckberg

Kirja: Majakanvartija (Fyrvaktaren)
Sivumäärä: 391
Kouluarvosana: 8½
Missä muodossa kirjan luin: e-kirja
Kauanko meni: muutama ilta
Lukuolosuhteet: Mies katselee vieressä tyttären kanssa kasarin klassikkoleffoja. Mulla oli vastamelukuulokkeet päässä ja kuuntelin samalla Spotifystä merenkohinaa. Auttoi muuten keskittymään kummasti 😖

Uusi vuosi ja uudet herkut - taivaallinen blinipannukakku

Vähän ennen vuoden vaihdetta silmiini osui erittäin mielenkiintoinen resepti täältä. Niin herkullisen näköinen resepti, että sitä oli pakko kokeilla heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ja se tilaisuus tuli tänään. Reseptin kokoisesta annoksesta söi koko 5 henkinen perhe ja pieni palanen jäi (toivottavasti minulle) jääkaappiin huomiseksi. Tätä tehdään taatusti toistekin!

Blinipannukakku

7 dl maitoa
200 g kermaviiliä
25 g tuorehiivaa
2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl suolaa
3 kananmunaa
25 g voita sulatettuna

Lämmitä maito ja kermaviili kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja liuota sekoittamalla. Sekoita nesteeseen myös jauhot ja suola. Anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä noin tunti, kunnes taikina kuplii reilusti. Sekoita pannaritaikinaan kananmunat ja sulatettu voi. Kaada taikina leivinpaperoituun uunipeltiin ja paista 25–30 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasossa, kunnes blinipannukakku on kullanruskea.

Sitruunasmetana

1 sitruunan kuori

1 rkl sitruunan mehua

½ ruukkua tilliä

240 g smetanaa

½ tl suolaa

ripaus mustapippuria myllystä

Huuhdo sitruuna, raasta sen kuori ja purista mehu. Hienonna tilli ja sekoita kaikki aineet keskenään.

Lisäksi

1 punasipuli hienonnettuna

250 g kylmäsavulohta

100 g siianmätiä

tilliä ja sitruunan kuorisuikaleita

Kokoa vähän jäähtyneen blinipannarin päälle sitruunasmetanaa, punasipulia, kylmäsavulohta, siianmätiä, tilliä ja sitruunan kuorta suikaleina. Ja nauti! 

Hyvää uutta vuotta 2017!

Ja hyvää Suomen satavuotisjuhlavuotta!

Meillä vuosi vaihtui perinteisesti naapureiden seurassa. Isäntäpari kovin yritti sanoa, että mitään ei tarvitse tuoda tullessaan, mutta minkäs teet. Mä en vain osaa tulla kyläilemään tyhjin käsin. Yksi mukanani tuomistani tarjottavista oli suklaa-sitruunakakku. Tylsä valinta, koska sitä olin tehnyt niin monesti aiemminkin. Nyt ei jostain syystä ideavarastosta löytynyt muutakaan...

Suklaa-sitruunakakku

Pohja:

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3/4 dl kiehuvaa vettä
1½ tl leivinjauhetta
½ dl kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kiehuva vesi vatkaten joukkoon ja lopuksi kääntele vaahdon sekaan leivinjauhe, kaakaojauhe sekä vehnäjauhot. Paista n. 20 cm halkaisijaltaan olevassa vuuassa 200 asteessa noin puolisen tuntia.

Kun kakkupohja on jäähtynyt, halkaise se kahtia ja kostuta molemmat puoliskot Spritellä (reilu puoli desiä limua kummallekin puolelle). Täytä kakku suklaamoussella. Ja tässä kohtaa oikaisen. Aina. Kakuissa käyttämäni suklaamousse on Blå Bandin suklaamoussejauheesta valmistettu. Koska se on helppoa. Ja koska se "kelpaa" hyvin tähän tarkoitukseen. Nih. Siirrä kakku hetkeksi jääkaappiin ja valmista sillä aikaa sitruunamousse.

Sitruunamousse:

5 dl kuohukermaa
½ dl sokeria
1 prk lemon curdia
1 prk mascarponea
1 dl Spritea
5 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma sekä sokeri vaahdoksi ja joukkoon lemon curd (seos voi tässä vaiheessa maistua vähän turhankin sitruunaiselle, mutta maku laimenee kun kakku on hyytynyt). Kiehauta kattilassa limu ja lisää sekaan liiasta vedestä kuivaksi puristetut liivatelehdet. Lisää mascarpone kattilaan ja pyöräytä tasaiseksi. Tämän jälkeen kaada kattilassa oleva seos kerma-lemon curd -massan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Laita kakun ympärille alkuperäistä kakkuvuokaa halkaisijaltaan n. 4 cm suurempi rengas (esim. toisen irtopohjakakkuvuuan reuna) ja kaada sitruunamousse kakun reunoille ja päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin kolmen tunnin ajan. Käyttämällä renkaan reunalla reunakalvoa tai leivinpaperisuikaleita, saat kakun irrotettua siistimmin reunasta. Lopuksi koristele kakku mielesi mukaan.

Herkullista vuotta 2017 kaikille!

Joululoma ja kirjat ♥

Tässä on ehditty jo viikon verran olemaan lomalla. Ja tarpeeseen on tämäkin loma tullut. Viimeinen asia, mitä loman alkajaisiksi olen halunnut tehdä, on istua tietokoneen ääressä. Tästä syystä blogissakin on ollut hiljaista...

Loma on ihmisen parasta aikaa. Jo ihan senkin takia, että silloin saa (pääpiirteissään) tehdä sitä mitä haluaa. Ja minähän olen (ylläri-ylläri) lukenut. Ajattelin tähän postaukseen ympätä nyt kaksi tähän mennessä lomalukemisista vaikutuksen tehnyttä kirjaa: Hyvä naapuri sekä Merenneito.

Shari Lapenan esikoistrilleri Hyvä naapuri on noussut kansainväliseksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi. Enkä ihmettele yhtään. Kirja kietoo samantien lukijan tarinan keskiöön ja saa epäilemään jokaista kirjassa esitettyä henkilöä Annen ja Marcon lapsen kaappauksesta. Myös heitä itseään. Voitko luottaa 100 %:sti puolisoosi, naapureihisi tai omiin vanhempiisi? Tai edes itseesi? Tätä kirjaa lukiessa loppuratkaisua ei kyllä hevillä tule pääteltyä!

Kirjailija: Shari Lapena
Kirja: Hyvä naapuri (The Couple Next Door)
Sivumäärä: 258
Kouluarvosana: 9
Missä muodossa kirjan luin: e-kirja
Kauanko meni: kaksi iltaa
Lukuolosuhteet: rentoutunut lomalainen nautti kirjasta iltaisin 

Vajaa kuukausi edellisen Camilla Läckbergin kirjan jälkeen oli vuorossa sarjan seuraava osa: Merenneito. Tarina jatkuu luontevasti siitä, mihin se jäi Perillisen jäljiltä. Tanumsheden poliisiasemalla on ratkaistavanaan Fjällbackassa kadonneen perheenisän tapaus, joka "luonnollisestikaan" ei jää vain tähän yhteen henkilöön. Jälleen kerran Läckberg rakentaa tarinaa historiaan pohjautuen taitavalla otteella. Lukijan kontolle jää vain lukemisesta nauttiminen. Siis jos näin voi dekkarin osalta sanoa. Merenneito -kirja loppuu niin kutkuttavaan kohtaan, että vaikka olin ajatellut lainaavani seuraavan osan kirjastosta, ostinkin sen heti tämän kirjan päättyessä Elisa kirjasta. PAKKO aloittaa tänään jo seuraavan osan lukeminen. Siis aivan pakko!

Kirjailija: Camilla Läckberg
Kirja: Merenneito (Sjöjungfrun)
Sivumäärä: 393
Kouluarvosana: 9+
Missä muodossa kirjan luin: e-kirja
Kauanko meni: kaksi lomapäivää
Lukuolosuhteet: siivouksen lomassa. En tiedä kumpi tauotti kumpaa - kirja siivousta vai siivous kirjaa. Molemmat tuli tehtyä.

Iltapalaksi piirakkaa

Eilen kesken vauhdikkaan päivän jouduin hetkeksi pysähtymään kun odottelin nuorinta lasta liki puoli tuntia taekwondo -harjoitusten / vyökokeen venähdettyä pitkäksi. Ja tällaisella herkkupersuksella ajatushan karkaa heti ruokaan. Ajattelinkin, että vaihdetaan tämän sunnuntain perinteinen leipäiltapala johonkin ihan muuhun. Mitä tekisi mieli? Ja toisaalta mitä aineita jääkaapista jo löytyy? Pienen pohdinnan jälkeen pääsin ratkaisuun itseni kanssa ja lapsen vihdoin vapauduttua treeneistä kaarsimme kotiin kaupan kautta.

Kylmäsavulohipiirakka

Pohja:

100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
vähän suolaa

Nypi huoneenlämpöinen voi ja suolalla maustetut vehnäjauhot tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä tasaiseksi levyksi ja nosta se piirakkavuokaan. Itse käytin irtopohjavuokaa. Pistele taikinaan haarukalla muutamia reikiä ja laita vuoka sen jälkeen puoleksi tunniksi pakastimeen niin että se vähän jähmettyy. Tällöin taikina ei esipaiston yhteydessä karkaa vuuan reunoilta. Paista 200 asteessa kymmenen minuuttia.

Täyte:

250 g kylmäsavulohta
1 sipuli
1 maustekurkku
200 g tuorejuustoa (tässä käytettiin yrttitarha-versiota)
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 tl limepepperiä (Santa Marian maustemylly)
1 tl chiliä

Pilko sipuli ja maustekurkku mahdollisimman pieniksi paloiksi ja kylmäsavulohi vähän reilummiksi paloiksi. Notkista kulhossa tuorejuusto ja sekoita sen sekaan kerma, kananmunat ja mausteet. Lisää joukkoon sipuli, maustekurkku ja kylmäsavulohi ja sekoita. Lisää täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista kypsäksi 200 asteisessa uunissa noin 30 minuutin ajan. Mikäli piirakan pinta tummuu liikaa, peitä se paiston loppuvaiheessa foliolla. Anna piirakan jäähtyä. Jos käytit irtopohja vuokaa, kannattaa piirakka ottaa jäähtymisen jälkeen pois vuuasta.

Päälle:

versosekoitusta
limemehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
avokadoa
katkarapuja
pinjansiemeniä
limeä

Sekoita kulhossa versosekoituksen joukkoon limemehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Nosta jäähtyneen piirakan päälle keko versoja, kuutioituja avokadoja, katkarapuja sekä paahdettuja pinjansiemeniä. Koristele limelohkoilla.

Tämä herkkupersus oli tyytyväinen tulokseen :)